Tervetuloa Outi Almin kotisivuille

Kirjakritiikit

Mitä kirjasta sanotaan? Miten toiset kokevat työni tuloksen? Pahinta on, jos kirjasta ei sanota mitään.

Suhteettomia tiloja

Suhteettomia tiloja

“Huolellisesta kokoelman rakentelusta kertoo sekin, että henkilöiden tarinat kasvavat ja verkottuvat hiljalleen, kun yhden novellin sivuhenkilö voi nousta toisen päähenkilöksi. Olkihimmeli esiintyy symbolina sekä aloitus- että päätösnovellissa viitaten sellaiseen sopusointuun, jota ei Suhteettomien tilojen suoritus- ja valvontayhteiskunnasta hevillä löydy.
Almin novellit eivät vastaa vaan kärjistävät, liioittelevat ja kysyvät yhä uudelleen, minkä kaiken me hyväksymme, kun yhteisten arvojen ja katsomusten tilalla kumisee tehotalouden tyhjyys.”
Heli Peltoniemi, Turun Sanomat 19.6.2009

“Porvoossa tällä hetkellä asuvan Outi Almin novellit ovat tyylikkäitä, taidokkaasti rakennettuja ja jännittäviäkin.
… Suhteettomien tilojen Suomessa elämä on ahdistavaa taistelua ankaria kohtalonvoimia vastaan. Kertomukset aukeavat edetessään kauniisti kuin kukat paljastaen sen raadollisen todellisuuden, jossa kukin novellihenkilöistä ottaa vuorollaan arjen vastaan.”
Jari Olavi Hiltunen, Kiiltomato

“Kuuden kirjan Outi Almia ei ole helppo sijoittaa kirjallisuuden kenttään. Arvelen, että kirjailijalla on pyrkimystä Leena Krohnin tontille. Molemmat kuvaavat maailmoja, joissa on yliluonnollisia elementtejä.
… Lyhyt muoto palvelee Almin kummallisia kertomuksia, sillä mielikuvitus on hänen hyveensä, eivät laskelmoidut juonenkäänteet tai muut kudelmat.
… Ne novellit, jossa on vähemmän tyhjää puhetta, jäävät paremmin mieleen. Sellainen on esimerkiksi Puistopäivä, joka on yhdenlainen dystopia, niin kuin useimmat kokoelman novellit.”
Janna Kantola, Helsingin Sanomat 26.5.2009

“Yhteiskunnallisesti suuntautuneessa sci-fissä kärjistetään jo olemassa olevia ilmiöitä. Avainkysymys on, toimivatko tummanpuhuvat tulevaisuudenkuvat kaunokirjallisuutena.
Almilla toimivat, melkein kaikki. Hän ei kirjoita yhden idean tai totuuden novellistiikkaa. Kokoelman 12 novellia sijoittuvat samaan, löyhästi hahmoteltuun lähitulevaisuuteen. Temaattista ja tyylillistä kirjoa löytyy.
… Alm on kirkkaimmillaan silloin, kun musta huumori vaihtuu myötäelämiseksi. “Sillat” kuvaa sokeaa Karea ja siltojen alla elävää Rölliä. Heidän elämänsä sivuavat toisiaan hetken, sitten kumpikin nykäistään omiin todellisuussaarekkeisiinsa. Jälki jää.”
Jani Saxell, Uusimaa 4.4.2009

“Suhteettomien tilojen maailmasta rakentuu silti selvästi omanlaisensa todellisuus, joka ei jää lajityyppinsä määrittämäksi niin kuin ei tosiasiassa mikään hyvä kirjallisuus.
… Pessimistisistä teemoistaan huolimatta kirjan perussävy on lämmin. Eri tavoin syrjäytyneiden tai kelkasta pudonneiden tilanne on kertojan myötätunnolla virittynyt. Tekstin yksittäiset yliluonnollisiksi miellettävät elementit tuovat kuvaukseen poikkeaman, ja sama toistu teeman tasolla: mitä ei ajatella voivan tapahtua, tapahtuu eikä syyn ja seurausten laki toimikaan odotetulla tavalla.
On merkittävää, että novellien itsenäisiä toimijoita ovat lapset ja vanhukset. kun teoksen viimeisessä novellissa loppuun ajettu auto pääsee dementoituneeksi uskotun vanhan miehen korjaamaksi, on ylimitoitettu tehokkuusajattelu samalla tullut tiensä päähän.”
Reija Palttala, Keskisuomalainen 3.5.2009