Tervetuloa Outi Almin kotisivuille

Viime aikoina lukemaani

12.10.2016

Peter Sandström: Valkea Kuulas (suom. Outi Menna)
Keski-ikäinen mies palaa lapsuudenkotiin äitinsä luokse. Menneisyys, muistot nousevat miehen mieleen. Rauhallinen, syvällisen viisas, elämää peilaava kirja. "Lapsuus on meissä tyhjä kohta, joka ei täyty koskaan". Kerronta tarttuu oleelliseen ja pureutuu yhä syvemmälle miehen mieleen. Kaikkea ei kuitenkaan kerrota.
Jevgeni Vodolazkin: Arsenin neljä elämää (suom. Elina Kahla)
Pyhän miehen monta elämää ja koettelemusta 1400-luvun Venäjällä. Jumalaa etsitään, mutta ei vailla pilkettä silmässä. Hauska, ironinen ja samalla traaginen. Uskottava, ehjä teos.
Luiz Ruffato: Rutosti hevosia (suom. Jyrki Lappi-Seppälä)
Lyhyistä, eri ihmisten näkökulmista ja elämästä muodostuva fragmentaarinen kuva brasilialaisesta suurkaupungista. Runoilijan rytmitaju vie tekstiä eteenpäin. Rankka todellisuus takertuu vimmaisesti lukijan mieleen. Brasilia on paljon muutakin kuin jalkapalloa ja urheilua!
Benedict Zilliacus: Kertomus kadonneesta saaresta (suom. Olli Suominen)
Koskettava kuvaus lapsuuden kesästä ja Hapenensaaresta, joka tarjosi pojalle onnellisia päiviä, seikkailuja. Onni muuttuu menetyksiksi, luopumiseksi. Liikuttava ja surumielinen teos, täynnä kaipausta.
Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä (suom. Taru Salminen)
Äiti on itsestäänselvyys, keittiön jatke, kunnes katoaa. Mitä kaikkea äiti olikaan? Miten lähimmät ihmiset voivat olla sokeita toisilleen, välinpitämättömiäkin? Kertojaratkaisut vaativat lukijalta totuttelua ja tarkkuutta, mutta ne ovat perusteltuja. Koskettava teos, jonka lähempi tarkastelu paljastaa siitä yllättävän paljon puolia ja tasoja.
Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut
Päiväkirjaromaani ranskalaisryhmän tutkimusmatkasta Venäjän luoteisosiin 1800-luvun alkupuolella. Tarkoituksena on löytää metsäkansaa. Se mitä he löytävät, onkin täysin muuta kuin he luulivat. Tutusti erilaisuuden kohtaaminen herättää tunteita ymmärtämisen halusta väkivaltaan. Kirja on maagisrealistinen, tiivis, ajatuksia herättävä.

13.4.2016

Sirpa Kähkönen: Graniittimies
Suomalaiset aatteensa ajamina Pietarissa, Petrogradissa, Leningradissa. Nimien vaihtuessa myös elämä käy yhä vaikeammaksi, idealismi murenee. Pienet onnen hetket löytyvät toisten ihmisten luota. Traaginen tarina, rujo, koskettava. Toivo kuitenkin jää, nuori polvi jatkaa elämää, ainakin osa heistä. Otteessaan pitävä kirja.
Dina Rubina: Kaksiosainen sukunimi (suom. Tuukka Sandström)
Venäläisen mestarin ensimmäinen suomennettu teos. Kolme kertomusta, joissa riittää käänteitä ja yllätyksiä. Notkean ihailtavaa kerrontaa, vaivihkaista huumoria vakavistakin asioista eli hieno jatkumo venäläisen kerronnan traditioon.
Roman Sentsin: Jeltysevit, erään perheen rappio (suom. Kirsti Elo)
Dokumentaarisen viileä kuvaus keskiluokkaisen perheen tuhosta nyky-Venäjällä. Samalla se on kuvaus yhteiskunnan rappeutumisesta (ainakaan siltä ei voi odottaa mitään hyvää), maaseudun unohtamisesta, korruptiosta, keinottelusta. Ihmiset yrittävät selvitä kukin tavallaan. Miellyttäviä ihmisiä kirjassa ei ole. Selityksiä ei anneta. Venäjän uusi realismi ei psykologisoi, vaan kuvaa tekoja ja toimintaa.
Katja Petrovskaja: Ehkä Esther (suom. Ilona Nykyri)
Saksaan muuttanut ukrainalaissyntyinen kirjailija vaihtoi myös kielensä saksaksi. Menestystä ja mainetta saaneessa esikoiskirjassaan hän yrittää jäljittää juutalaisen sukunsa tarinaa ympäri Eurooppaa. Paljon jää arvailujen ja mielikuvituksen varaan, mutta asioita myös paljastuu, uusia sukulaissuhteita löytyy. Kerronta on pulppuavaa, assosioivaa. Vaikka kirjailija etsii sukunsa tarinaa, hän samalla nostaa esiin ajankohtaisen aiheen: pakolaisuuden.

5.11.2015

Mare Kandre: Xavier (suom. Hannimari Heino)
Päähenkilö etsii naista talosta, jonka ovien takaa löytyy monenlaisia ihmisiä ja kohtaloita. Talo on kuin elämä, päähenkilöä luullaan milloin keneksikin. Monipolvinen ja nerokas kirja, joka jättää lukijalle pöllämystyneen mutta täyteläisen jälkimaun.
Sergei Dovlatov: Haarakonttori (suom. Pauli Tapio)
Venäläisiä Amerikassa. Fragmentaalista kerrontaa vanhasta rakkaudesta mutta myös terävää ironiaa venäläisyydestä, sen kaihosta ja suuresta suvaitsevaisuudesta omia kohtaan.
Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla
Jälleen mukaansa tempaavan outo tarina Raevaaralta. Voiko kirjan kertojaan luottaa ja minkä kaiken läpi hän yhä enemmän paranoidisia piirteitä saavaa tarinaansa kertoo?
Milena Michiko Flasar: Kutsuin häntä Solmioksi (suom. Olli Sallivaara)
Kirjallinen helmi! Kaksi japanilaisen yhteiskunnan kelkasta pudonnutta kohtaa puiston penkillä. Erakoitunut nuorukainen ja Salaryman löytävät toisistaan hengenheimolaisuutta. Miten suuri merkitys pienillä eleillä ja teoilla voikaan olla.
Patrick Modiano: Hämärien puotien kuja (suom. Jorma Kapari)
Tarina identiteetin etsinnästä. Mies ei muista mitään menneisyydestään ja alkaa rakentaa elämäänsä, muistiaan kuin ristipistotyötä. Hän eksyy, tekee vääriä päätelmiä, ajautuu edestakaisin sekavien viitteiden verkossa.
Daniel Galera: Hyöky (suom. Antero Tiittula)
Brasilialaiseen rantakylään muuttaa vanhan koiran kanssa mies, joka sekä pakenee omaa menneisyyttään että yrittää löytää siihen vastauksia. Kerronta tarkkaa, arkisille asioille merkityksiä antavaa. Mies joutuu keskelle tapahtumia, joita ei edes ymmärrä. Oma sisu, meri, harvat ystävät, koira ja naissuhteet pitävät miestä kiinni elämässä, vaikka pettymyksiä ja vastoinkäymisiä riittää.

5.12.2014

Nawal El Saadawi: Imaamin tuho (suom. Leena Tamminen)
Mystinen, tarunomainen, syklinen tarina uskontoa hyväksi käyttävistä hallitsijoista, naisten karuista kohtaloista. Miten ajankohtainen teos!
Joyce Carol Oates: Blondi (suom Kristiina Drews)
Fiktiivinen kertomus Marilynista ja Norma Jeane Bakerista, mutta silti niin tosi, kaihtamaton, peloton.
Anna Maria Mäki: Virginian vaatteet
Valloittavan vinksahtaneita tarinoita!
Daniel Kehlman: Minä ja Kaminski (suom. Ilona Nykyri)
Päähenkilön kuvitelmat itsestään joutuvat vanhan ja sairaan miehen kovaan käsittelyyn, ja lukija nauttii pikkuhiljaa selkenevästä kuvasta.
Laura Save: Paljain jaloin
Riipaiseva dokumenttiromaani nuoren naisen vakavasta sairastumisesta. Pelon ja tuskan lisäksi läsnä ovat lämpö, rakkaus ja ilo jäljellä olevista hetkistä.
Tuija Välipakka: Take away
Runoja kuolemasta, menetyksestä, riisumisesta. Ajatusten kirkkautta, näkökulmien vaihtumista.

30.9.2013

Hernán Rivera Letelier: Elokuvakertoja (suom. Terttu Virta)
Tiivis, surullisen kaunis romaani köyhästä kylästä pampan reunalla, elokuvien loisteesta ja tytöstä, joka hetken aikaa on päähenkilö.
Joel Haahtela: Traumbach
Mikään ei ole sitä miltä näyttää! Mestarillisesti Haahtela käsittelee tiiviisti ja yllätyksellisesti suuria asioita.
Amos Oz: Meri on sama (suom. Kristiina Lampola, Mikko Rimminen)
Runoa ja proosaa sulassa sovussa. Koskettava ja lohduttava tarina menetyksistä, elämän tarkoituksesta.
Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen (suom. Raija Rintamäki)
Ihmiset sodan kourissa, syyllisyyttä ja mitä se saa aikaan. Kaikkea ei kuitenkaan paljasteta, mikä lisää kirjan tenhoa.
Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi (suom. Kersti Juva)
Ikääntyvä mies yrittää selvittää nuoruutensa tekoja. Kirja, jossa kaikki kääntyy useampaan kertaan ympäri ja näyttäytyy toisessa valossa.

10.1.2013

Amos Oz: Tarina rakkaudesta ja pimeydestä (suom. Kristiina Lampola, Pirkko Talvio-Jaatinen)
Vain harvoin saa lukea näin vaikuttavan kirjan. Reilun 600 sivun jälkeen iskee ikävä, kun viimeinen sivu on luettu. Teksti on yhtä aikaa hyvin henkilökohtaista ja yhteiskunnallista, humoristista ja järkyttävää. Siis syvästi inhimillistä.
Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi(suom. Päivi Kivelä)
Yksi "meistä" tekee rikoksia ja järkyttää koko yhteisön elämän. Assosioivaa ja rohkeaa tekstiä.
Maxence Fermine: Lumi (suom. Annikki Suni)
Pieneen kirjaan mahtuu paljon. Kesällä edesmenneen Annikki Sunin työnjälki on tässäkin kirjassa upeaa.
Laura Honkasalo: Eropaperit
Koskettava, surullinen, mutta myös toivoa antava romaani rikotusta lapsuudesta, kylmistä ja lämpimistä aikuisista. Honkasalo tuo hyvin esiin lapsen tunteet ja näkökulman eroon.
Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa (suom. Anja Pikkupeura)
Tarina suvusta, epävakauden keskellä olevasta muuttumattomuudesta, kohtalosta.
Olli Jalonen: Poikakirja
Sirpaleita ja elämänoppia koulusta ja perheestä pojan kasvun vuosilta. Kirjan kiinnostavuus vain lisääntyy loppua kohti.
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Kuulas, tarkka, konstailematon kuvaus syyllisyydestä, menneen painosta, rakastamisen vaikeudesta.

18.5.2012

Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon (suom. Katriina Huttunen)
Salaperäinen ja vaikuttava kertomus rakkaudesta ja tytön kasvusta naiseksi suuren suvun keskellä. Loppu kiinnostavan monitulkintainen.
Andrei Kurkov: Kuolema ja pingviini (suom. Eero Balk)
Absurdi tragikomedia Ukrainasta, jälkineuvostoliittolaisesta yhteiskunnasta ja mielettömästä mielekkyydestä.
Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani
Kliseillä leikkivä romaani ihmisten kohtaamattomuudesta. Runollista ja tarkkaa kieltä, kuten runoilijalta voi odottaakin.
Téa Obreht: Tiikerin vaimo (suom. Irmeli Ruuska)
Palkittu esikoisromaani, jossa liikutaan useassa eri ajassa. Taitavasti kudottu tarinoiden ja myyttien verkko sijoittuu Balkanille.
Yiyun Li: Kultapoika, smaragdityttö (suom. Seppo Loponen)
Novelleja Kiinasta ja kiinalaisista, mutta ennen kaikkea rivien väleillä puhuvia kuvauksia ihmisen toiveista ja yksinäisyydestä.

11.3.2012

Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina (suom. Kaijamari Sivill)
Taitavasti kerrottu järkyttävä ja koskettava tarina rikoksesta ja rakkaudesta. Kysyy lukijalta, miten tämä itse toimisi.
Viivi Luik: Varjoteatteri (suom. Anja Salokannel)
Matkakertomus, elämäkerta, esseemäinen romaani. Luikin romaani on rikas, vakava, leikkisä ja assosioiva.
Aravind Adiga: Viimeinen mies (suom. Heikki Karjalainen)
Kylmää kyytiä mumbailaisessa kerrostalossa. Vielä tiiviimpi ja tarkempi kuin Valkoinen tiikeri. Henkilöt ratkaisuineen ovat inhimillisiä ja uskottavia.
Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (suom. Kristiina Rikman)
Kuka minä olen ja miksi? Viisas ja lämmin romaani eri-ikäisistä naisista.
Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka (suom. Lotta Toivanen)
Fantasiakertomus, absurdi satu, joka on kaunis, humoristinen, mutta myös traaginen. Rakkauden kliseet saavat aivan uusia merkityksiä.
Antonio Munos Molina: Kuun tuuli (suom. Tarja Härkönen)
Muistoja lapsuuden katoavasta kesästä, kuulennosta. Teksti on viipyilevän syvällistä, levollista.
Yannick Haenel: Jan Karski (suom. Kirsi Kinnunen)
Puolan ja juutalaisten historia avautuu uudesta näkökulmasta. Kirjassa yhdistyy fakta ja fiktio. Miten tärkeää ja raskasta onkaan olla todistaja.
Marilynne Robinson: Gilead (suom. Laura Jänisniemi)
Vanhan ja kuolevan pastori-isän kirje pienelle pojalleen. Hitaasti avautuvat ihmissuhteiden vaikeudet ja rakastamisen vaikeus.
Bengt Ohlsson: Gregorius (suom. Laura Jänisniemi)
Perustuu Hjalmar Söderbergin teokseen Tohtori Glas. Nyt kertoja onkin pastori Gregorius, joka kärvistelee vanhenemisen tuskassa ja rakkaudessaan nuoreen vaimoonsa. Kirja ei turhaan saanut August-palkintoa.

6.11.2011

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys (suom. Helinä Kangas)
Kahden erilaisuudestaan kärsivän lapsen ja nuoren kasvu aikuisuuteen. Monenlaisista kipupisteistä huolimatta kirja on helposti lähestyttävä ja luettava. Vaikuttava lukukokemus.
Iida Rauma: Katoamisten kirja
Tasapainonen esikoisteos, jonka tarina kantaa hyvin. Onko parempi lähteä vai odottaa? Kadota voi monin eri tavoin. Kieli on nautittavan tarkkaa.
Herta Müller: Matala maa (suom. Raija Jänicke)
Nobelistin esikoisteos. Vahva ja vaikuttava kuvaus tytön sisäisestä maailmasta. Sen takaa paljastuu ankea ja ankara kylä- ja perheyhteisö.
Alica Munro: Liian paljon onnea (suom. Kristiina Rikman)
Mestarin uusin novellikokoelma. Tuttuja elementtejä, mutta paikoin Munrolle epätavallista jaarittelua. Kokonaisuus silti vaikuttava.
Chris Cleave: Little Been tarina (suom. Irmeli Ruuska)
Koskettava ja inhimillinen kahden naisen vuoroon kertoma tarina pakolaisuudesta ja velvollisuuksista. Kirjassa on paljon huumoria vaikeasta aiheesta huolimatta. Kirjailija on päässyt hyvin päähenkilöidensä pään sisään.

15.8.2011

Tiina Piilola: Alkuvedet
Lapsen näkökulmasta kirjoitettu kiinnostava kuvaus perheestä, surusta ja monenlaisista siteistä. Toimiva ja vaativa rakenne sekä viipyilevä ja kuvallinen kieli.
Riitta Latvala: Taivaanrannan maalari
Ovatko unelmat hyväksi vai tuhoavatko ne ihmisen? Kirjan päähenkilöt ponnistelevat ja etsivät parempaa elämää 20- ja 30-lukujen Suomessa. Mielenkiintoisia henkilöitä ja ihmiskohtaloita.
Kader Abdolah: Talo moskeijan vieressä (suom. Sanna van Leeuwen)
Miten maa ja ihmiset muuttuvat, vanha katoaa. Iranilaisen suvun tarina historian myllerryksessä.
Krisztina Tóth: Viivakoodi - 15 novellia (suom. Juhani Huotari)
Persoonallisia kuvia ja tuokioita. Yksilöitä mahdottomissa ja toivottomaltakin vaikuttavissa tilanteissa, joiden taustalla kummittelee totalitaarinen yhteiskunta ja sen mielenmaisema. Vastapainona jopa lörpöttelevä kerronta.

19.6.2011

Tahmima Anam: Kulta-aika (suom. Heikki Salojärvi)
Kertomus Bangladeshin itsenäistymistaistelusta perheenäidin ja lesken näkökulmasta, kertomus rakkaudesta, luopumisesta ja taistelusta.
Rawi Hage: Torakka (suom. Einari Aaltonen)
Pakolainen yrittää selvitä kylmässä maassa (Kanadassa), jossa mennyt ja nykyisyys törmäävät. Torakka selviää aina, mutta selviääkö ihminen.
Jonas Jonasson: Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi (suom. Raija Rintamäki)
Oikea veijariromaani, jossa maailmanhistoriakin saa uusia näkökulmia. Harvinaisen hauska kirja.
Maritta Lintunen: Mozartin hiukset
Musiikin ympärille kiertyviä novelleja, joissa intohimo voi muuttua pakkomielteeksi. Oivalluksia ja kaunista kieltä.

19.4.2011

W.G. Sebald: Saturnuksen renkaat (suom. Oili Suominen)
Sivistys, tieto, assosiaatio ja mielikuvitus tekevät tästä kirjasta poikkeuksellisen antoisan. Samalla se on rento ja inhimillinen, pönötyksestä ei ole tietoakaan.
Asko Sahlberg: He
Kooltaan pieni, mutta sisällöltään suuri kirja. Mitään turhaa ei löydy. Poikkeuksellinen aika nostaa pelurit valtaan.
Christer Kihlman: Kallis prinssi (suom. Pentti Saaritsa)
Hyvä kirja kestää ajan kulun. Taitava rakenne tiivistää ja paljastaa pikkuhiljaa perheen ja suvun raadollista tarinaa.
Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti (suom. Kersti Juva)
Neljästä näkökulmasta etenevä kuvaus sodan ja rakkauden haavoittamasta perheestä. Kirja liikkuu kahdella eri aikatasolla. Phillips pitää mestarillisesti tekstin otteessaan. Ertiyisen mielenkiintoista on katsoa maailmaa Termiitin, omassa maailmassaan olevan pojan näkökulmasta.

5.2.2011

Machado de Assis: Kuuluisuus ja muita kertomuksia (suom. Jyrki Lappi-Seppälä)
brasiliaisen mestarin ajattomia novellejea 1800-luvulta
Kate Chopin: Herääminen (suom. Raija Larvala)
Upea kuvaus naisen minuuden tiedostamisesta 1800-luvun New Orleansissa. Teos herätti ilmestyessään kohun, joka lopetti Chopinin kirjailijanuran.
Natalja Kljutsarjova: Kolmannessa luokassa (suom. Arto Konttinen)
Palkittua venäläistä nykyproosaa. Leikillinen ja absurdin tosi kuvaus Venäjästä ja sen eksyksissä olevista asukkaista.
Jhumpa Lahiri: Kaima (suom. Kersti Juva)
Bengalilaisperhe Yhdysvalloissa. Miten Gogolista tuli Nikhil ja miten sattumat muokkaavat elämää.
Selja Ahava: Eksyneen muistikirja
Esikoisteos, jossa päähenkilö Anna muistaa, unohtaa ja yrittää selvitä elämästä.
Gregoire Polet: Väreilevä kaupunki (suom. Lotta Toivanen)
Upea kuvaus Pariisista ja sen asukkaista. Tiet risteävät, syntyy uutta, jotakin kuolee ja katoaa. Vaikuttavan kaunis loppu.

31.3.2010

Anya Ulinich: Petropolis (suom. Marja Lyytinen)
Miksi ihmeessä tämä pari vuotta sitten suomeksi ilmestynyt kirja on jäänyt täysin huomiotta?! Kirja kuvaa nuoren tytön ja naisen odysseiaa Asbesti 2:n neuvostoelämästä Venäjän kautta Yhdysvaltoihin. Venäläinen tumma huumori leimaa kerrontaa.
Philip Roth: Tuohtumus (suom. Antero Schroderus)
Kuin antiikin tragedia. Selkeä, syvällinen, kiehtova ja viisas.
Dai Sijie: Balzac ja vaatturintytär (suom. Annikki Suni)
Nuorukaiset Kiinan maaseudulla uudelleenkoulutuksessa. Mitä kirjallisuus voikaan saada ihmisen elämässä aikaan.
Jerome K. Jerome: Kolme miestä veneessä (suom. Asmo Koste)
Klassikko, jota ikä ei paina. Brittihuumorin ystäville. Näin paljon en olekaan vähään aikaan kirjan ääressä nauranut.
Lisa Genova: Edelleen Alice (suom. Leena Tamminen)
Kirja, jonka suuret ansiot ovat aiheessa ja sen käsittelytavassa. Miltä tuntuu, kun Alzheimer alkaa hapertaa ihmistä? Kirjassa on myös jännärin aineksia. Sopii niin alan ammattilaisille kuin muuten aiheesta kiinnostuneille.

16.11.2009

Torgny Lindgren: Akvaviitti, Pylssy (suom. Liisa Ryömä)
Ruokaa ja juomaa sekä uskomattomia tapahtumia ja henkilöitä ankarien olosuhteiden keskellä. Tarinat ovat maassa kiinni, mutta silti myös taivaita kurkottavia. Västerbottenilaiset nimet ovat jo itsessään runo.
Anneli Kanto: Veriruusut
Taitava ja raastava kuvaus vuoden 1918 naissotilaista. Lukija tulee liki kirjan henkilöiden elämää. Historialliset tapahtumat alkavat elää pienten ihmisten elämää. Ei ihme, että kirja sai Kaarlen palkinnon vuonna 2009.
Sari Vuoristo: Laskettu aika
Novellien keskiössä on nainen ja äitiys. Samoja tapahtumia kuvataan eri henkilöiden näkökulmista. Loppuosa kiusatun pojan kohtalosta ja teosta on riipaiseva.
Hannimari Heino: punaisia vesikasveja lammen pinnalla mutta järistys tapahtui meren pohjassa
Esikoisrunokokoelma, jonka runoissa mielikuvat vaihtuvat nopeasti, mutta hallitusti. Runot kysyvät, mitä näemme ja mitä suojavaatteita käytämme. Kieli kuljettaa runoa jouhevasti.

8.10.2009

Gyula Krúdy: Punaisen härän majatalo
Novelleja rakkaudesta ja kuolemattomuudesta, ei tosikoille.
Mark Haddon: Harmin paikka, Yöllisen koiran merkillinen tapaus
Maailman voi kokea monella eri tavalla. Kaksi kirjaa erilaisuudesta ja selviämisestä.
Johanna Sinisalo: Linnunaivot
Kumpi onkaan pelottavampi, ihminen vai luonto? Mukaansa tempaava kertomus patikoinnista Australiasta, ihmissuhteista ja eloonjäämistaistelusta.
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet, Rautayöt, Jään ja tulen kevät
Päähenkilöt ja elämä kotirintamalla on kerrottu niin kiinnostavasti, että lukija jää koukkuun. Mistä kaikesta naiset ovat selvinneetkään! Ja Kuopio-sarja jatkuu edelleen.

13.7.2009

Päivi Alasalmi: Valkoinen nainen
Mukaansa tempaava kerronta antaa aavistelevia viitteitä. Mikä on totta? Mitä ihminen joutuu tekemään oman selviytymisensä tähden?
Umayya Abu-Hanna: Sinut
Jokaisen suomalaisen pitäisi lukea tämä kirja! Se paljastaa meidät.
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Sotauutiset muuttuvat yksilöiden kärsimykseksi ja tragediaksi. Ystävyys johtaa kuitenkin uskomattomiin tekoihin.
Sofi Oksanen: Puhdistus
Kaikki kirjasta sanottu ylistys pitää paikkansa.
John Steinbeck: Eedenistä itään
Myyttinen kertomus, jonka syvyys ja laajuus ovat moninkertaisia elokuvaan verrattuna.